Jauhopeukalon terveiset!

Sain vihdoinkin mahdollisuuden poistua työpaikaltani päivittämään ja uudistamaan osaamistani ”vanhan” leipurioppi-isäni luona Helsingissä, tällä kertaa paikkana oli viiden päivän ajan olla opissa Annin Juhlapalvelussa, Leipomokahvila Mantelissa Salmisaaressa, Helsingin sykkeessä.

Ja kutsuinkin sitä ”työlomaksi” vai pitäisikö paremmin kutsua sitä ”lepoajaksi” leipuritermiä käyttäen. Sehän on taikinan kasvua, kehittymistä vaivaamisen jälkeen, jolloin taikinan maku ja rakenne kehittyvät.

Innostavat ja inspiroivat leipuriopettajani Juhani ja hänen kollegansa Juha opettivat minulle intensiivisesti leivän leipomisen saloja, miten jauhoista, hiivasta, vedestä ja ripauksesta suolaa voi saada aikaan!  Vain vahva käsityön maku lisänä!

Vaikka leipominen vaatii aikaa, vaivaa ja kärsivällisyyttä, se ei ole kuitenkaan mitään mystistä salatiedettä tai pelottavaa hommaa. Se sopii kaikille ja miten palkitsevaa se on, kun uunista kantautuu tuoreen, itse käsintehdyn leivän tuoksu, ilman lisäaineita!

Kosketus käsillä tuohon elävään materiaaliin on jatkuvaa oppimista mutta leipominen on hauskaa ja rentouttavaa, jopa jännittävää!

Kääri siis sinäkin hihat ylös ota leivän leipominen osaksi elämääsi

Leipomisen, oppimisen ja onnistumisen iloa toivottaen

Kirsi Hiekkapuro