Junantuoma Anttolanhovissa

 

Sain kutsun työn puitteissa saapua tutustumaan Anttolanhoviin syyskuun viimeisellä viikolla. Ensimmäisten pakkasöiden jälkeen ilma oli jäinen, kun ajoimme Mikkelistä Anttolaan varovasti kesärenkaillamme. Matka Anttolanhoviin teki vaikutuksen, sillä maisemat – pitkät laskut ja nousut upeiden ruskametsien ympäröiminä – olivat pysäyttävän kauniit. Helsingistä matkanneena erityisesti metsärinteet saivat huokailemaan.

Odottaessamme Anttolanhovin aulassa hotellinjohtajaa Eija Martikaista, katselin ympärilleni ja ensimmäiseksi katseeni osui Miina Äkkijyrkän lehmäteokseen. Myöhemmin paljastui, että lehmä oli yksi monista taideteoksesta, joita Anttolanhovissa on. Tunnelma aulassa oli mukava sekoitus hotellia, kurssikeskusta ja kirjastoa.

Eijan saavuttua lähdimme ensimmäiseksi tutustumaan Art&Design-villoihin ja rakastuin niihin ensisilmäyksellä. Vaalea, pelkistetty puuarkkitehtuuri, suomalainen design ja taide ja ennen kaikkea näkymät syksyiselle Saimaalle saivat kaipaamaan lomaa luonnon helmassa. Huvilan saunassa leijaileva eilisiltaisten löylyjen tuoksu sai minut kuvittelemaan itseni hotellivieraaksi. Unelmissani kuljin aamutossuissa luonnonkivilattialla saunan pukuhuoneesta siihen makuuhuoneeseen, jossa on kattoikkuna ja takka.

Jatkoimme huviloista Anttolanhovin sympaattiseen savusaunaan, joka on tarkoituksellisesti jätetty 80-luvun kuosiin. Kurkistin pimeään pyhimpään ja nuuhkin jälleen, nyt savusaunan ominaistuoksua. Saunan kuistilta aukeni Anttolanhovin uimaranta ja Saimaan kirkkaat vedet.

Kävelyretkemme jäi hyisen ilman (ja puutteellisen varustukseni) vuoksi lyhyeksi ja palasimme takaisin päärakennukseen. Kävimme katsastamassa kuntoutustilat, day spa:n, yllättävän suuret sisäliikuntatilat ja uima-allasosaston. Tarkastimme vielä päärakennuksen huoneet, joista aukeni parvekenäkymät järvelle päin.

Ennen lounasta sain kunnian tavata alueen luonto-oppaan Tiinan, jota haastattelin Visit Mikkelin nettisivuja varten. Haastattelumme teimme kotaravintolassa, joka on tunnelmallinen juhlatila takkoineen ja järvinäkymineen. Istuessani kodassa ja kuunnellessani Tiinaa, jolle luonto on kaikessa läsnä koko ajan, aloin ajatella kuinka hienoa onkaan, että täällä kehäkolmosen toisella puolella on elämää. Ja se elämä tuntuu olevan varsin mukavaa.

Haastattelun jälkeen söimme vielä lounaan Rantaravintolassa. Tarjolla oli karjalanpaistia, porkkanamuhennosta, erilaisia paikallisherkkuja ja talon oman leipurin tuoretta leipää. Tiesin etukäteen Anttolanhovin lähiruoka- ja luomutarjonnasta, mutta tietämättömänäkin siitä olisin voinut sanoa, että ruoka maistui tuoreemmalta kuin moni muu maistamani. Liha oli uskomattoman maukasta, leipä lämmintä, perunat täydellisiä ja jälkiruoaksi tarjottu luumurahka kruunasi ateriamme.

Lounaan jälkeen jouduimme jättämään syksyisen Anttolanhovin ja autossa puhuimme pitkään, kuinka olomme oli jotenkin rauhoittunut ja ilmaantunut. Ei ihme, että Anttolanhovia käytettiinkin aikoinaan keuhkosairaiden kuntoutuspaikkana. Mäntymetsien teho on ilmiselvä.
Autossa vaivuin ajatuksiini ja mietin, jospa vielä joskus pääsisin toteuttamaan unelmani Art&Design-villan takallisesta makuuhuoneesta. Aivan kuin lupauksena tulevasta, takistani pelmahti savusaunan tuoksu.

Karoliina Saarnikko