Junantuoma
Anttolanhovissa
Sain kutsun työn puitteissa saapua tutustumaan Anttolanhoviin
syyskuun viimeisellä viikolla. Ensimmäisten pakkasöiden jälkeen ilma oli
jäinen, kun ajoimme Mikkelistä Anttolaan varovasti kesärenkaillamme. Matka
Anttolanhoviin teki vaikutuksen, sillä maisemat – pitkät laskut ja nousut
upeiden ruskametsien ympäröiminä – olivat pysäyttävän kauniit. Helsingistä
matkanneena erityisesti metsärinteet saivat huokailemaan.
Odottaessamme Anttolanhovin aulassa hotellinjohtajaa Eija
Martikaista, katselin ympärilleni ja ensimmäiseksi katseeni osui Miina
Äkkijyrkän lehmäteokseen. Myöhemmin paljastui, että lehmä oli yksi monista taideteoksesta, joita
Anttolanhovissa on. Tunnelma aulassa oli mukava sekoitus hotellia,
kurssikeskusta ja kirjastoa.
Eijan saavuttua lähdimme ensimmäiseksi tutustumaan Art&Design-villoihin ja rakastuin niihin ensisilmäyksellä. Vaalea, pelkistetty puuarkkitehtuuri, suomalainen design ja taide ja ennen kaikkea näkymät syksyiselle Saimaalle saivat kaipaamaan lomaa luonnon helmassa. Huvilan saunassa leijaileva eilisiltaisten löylyjen tuoksu sai minut kuvittelemaan itseni hotellivieraaksi. Unelmissani kuljin aamutossuissa luonnonkivilattialla saunan pukuhuoneesta siihen makuuhuoneeseen, jossa on kattoikkuna ja takka.
Jatkoimme huviloista Anttolanhovin sympaattiseen savusaunaan,
joka on tarkoituksellisesti jätetty 80-luvun kuosiin. Kurkistin pimeään
pyhimpään ja nuuhkin jälleen, nyt savusaunan ominaistuoksua. Saunan kuistilta
aukeni Anttolanhovin uimaranta ja Saimaan kirkkaat vedet.
Kävelyretkemme jäi hyisen ilman (ja puutteellisen
varustukseni) vuoksi lyhyeksi ja palasimme takaisin päärakennukseen. Kävimme katsastamassa
kuntoutustilat, day spa:n, yllättävän suuret sisäliikuntatilat ja
uima-allasosaston. Tarkastimme vielä päärakennuksen huoneet, joista aukeni
parvekenäkymät järvelle päin.
Ennen lounasta sain kunnian tavata alueen luonto-oppaan
Tiinan, jota haastattelin Visit Mikkelin nettisivuja varten.
Haastattelumme teimme kotaravintolassa, joka on tunnelmallinen juhlatila
takkoineen ja järvinäkymineen. Istuessani kodassa ja kuunnellessani Tiinaa,
jolle luonto on kaikessa läsnä koko ajan, aloin ajatella kuinka hienoa onkaan,
että täällä kehäkolmosen toisella puolella on elämää. Ja se elämä tuntuu olevan
varsin mukavaa.
Haastattelun jälkeen söimme vielä lounaan Rantaravintolassa.
Tarjolla oli karjalanpaistia, porkkanamuhennosta, erilaisia paikallisherkkuja
ja talon oman leipurin tuoretta leipää. Tiesin etukäteen Anttolanhovin
lähiruoka- ja luomutarjonnasta, mutta tietämättömänäkin siitä olisin voinut
sanoa, että ruoka maistui tuoreemmalta kuin moni muu maistamani. Liha oli
uskomattoman maukasta, leipä lämmintä, perunat täydellisiä ja jälkiruoaksi
tarjottu luumurahka kruunasi ateriamme.
Lounaan jälkeen jouduimme jättämään syksyisen Anttolanhovin
ja autossa puhuimme pitkään, kuinka olomme oli jotenkin rauhoittunut ja
ilmaantunut. Ei ihme, että Anttolanhovia käytettiinkin aikoinaan
keuhkosairaiden kuntoutuspaikkana. Mäntymetsien teho on ilmiselvä.
Autossa vaivuin ajatuksiini ja mietin, jospa vielä joskus pääsisin toteuttamaan unelmani Art&Design-villan takallisesta makuuhuoneesta. Aivan kuin lupauksena tulevasta, takistani pelmahti savusaunan tuoksu.
Karoliina Saarnikko
Autossa vaivuin ajatuksiini ja mietin, jospa vielä joskus pääsisin toteuttamaan unelmani Art&Design-villan takallisesta makuuhuoneesta. Aivan kuin lupauksena tulevasta, takistani pelmahti savusaunan tuoksu.
Karoliina Saarnikko